Online-Galleria Amalian PALSTA - Kolumneja ja pakinoita taiteesta.

KIRJOITUKSET

Tiina Ahonen "Luonnon taideteokset" 8.2.2011

Saara Sillanpää "Opettajana kuvataidekoulussa." 11.1.2011

Soili Halonen-Mikkonen "Lasimaalaukset, ovatko ne taidetta?" 24.11.2010

Lori McNee "Top 3 Ways Social Media Will Help Your Art Career" 27.10.2010

Ismo Jokiaho "Taide - ei mitään joutavaa hommaa." 27.9.2010

Amalia "Tervetuloa" 18.8.2010

JAA TÄMÄ SIVU

ShareThis

Online Galleria Amalia

Kolumneja sekä pakinoita taiteen
äärestä ja vierestä.

Luonnon taideteokset

Kasvien kauneus on itselleni läheinen aihe. Toimimme täällä yrttien keskellä ja jokapäiväisessä elämässämme kasvit näyttelevät isoa osaa. Kauneus sinällään on hyvin moninainen asia. Luonnon keskellä minua puhuttelee kaiken yhteensopivuus ja tarkoituksellisuus. Vanhojen kansanparantajien sanonta ”kasvit ovat meille ryydiksi ja rohdoksi” eli ruuaksi ja lääkkeeksi on niin viisas ja käytännöllinen. Perinteemme käytetyimpiä luonnonkasveja on nokkonen, jota ennen myös rautaropiksi kutsuttiin. Siitä voi tehdä kuitua, josta valmistaa vaatteita ja voimme kohottaa kehon voimia ja rauta-arvoja tällä samaisella kasvilla.

Kasvin yksinkertain kauneus viehättää. Saatamme kävellä satoja kertoja ohi kauniin luonnonkukkaesiintymän. Jonain päivänä havahdumme ja tutkimme näitä kauniita luonnon taideteoksia. Kuinka hauraita ja silti vahvoja, värikkäitä, tuulessa ja myrskyssä taipuvia...

Leipoessani marjaisia tai kasvistäytteisiä piiraita, nautin luonnon antimista sekä tuoksuna että makuna. Marjat, yrttimausteet, porkkanat, palsternakat ym. antavat meille ravintoa ja hyvää oloa maullansa ja väreillänsä..täyttävät meidän kehon ja mielen. Sanonkin, että nautinnollinen jälkiruokapiirakka on sielun ruokaa :D

Näytetarha

Tiloissamme on myös kesäisin taidenäyttelyitä. Ideana on ollut, että kaikenlainen käsityö ja taide saa esiintymistilaa peräkammareistamme. Näyttelytiloista on suora näköyhteys myös yrttien näytepuutarhaamme. Peräkammarien tunnelma muuttuu aina töiden mukaan. Näytepuutarhakin muuttu kesän etenemisen myötä. Kevään odotuksen täyttämästä vaalean vihreästä loppukesän runsauden ja viidakkomaisen tunnelman värikylläisyyteen. Luonnon ja taiteen yhteensulautuminen.

Vuosia sitten olin pienten tyttärieni kanssa Veda-taidekurssilla. Oli mahtava heittäytyä lapsieni kanssa erilaisten materiaalien ja värien maailmaan. Meille kaikille jäi erityisesti mieleen tilanne, missä isoille, lattialla oleville pahveille kaadettiin maaleja. Sen jälkeen riisuttiin sukat ja heittäydyttiin jalkataiteilijoiksi :D
Tajuntaa kutkuttava tunne, kun teet jotakin täysin erilaista ja odottamatonta... Hykerryttävää iloa ja riehakkuutta.

-Tiina Ahonen-

Frantsilan Kehäkukka

Hämeenkyrössä Pappilanjoen rannalla sijaitseva FRANTSILAN KEHÄKUKKA on Hämeenkyrön suosituin matkailukohde. Kauniissa vanhassa v.1875 rakennetussa koulurakennuksessa toimii viehättävä KAHVILA, talonpoikaistyyliin sisustettu KASVISRAVINTOLA sekä YRTTI- JA LAHJATAVARAMYYMÄLÄ. Kirjoittaja pitää paikkaa yhdessä miehensä Ollin kanssa.

Frantsilan Kehäkukan kotisivut: www.frantsilankehakukka.fi

Anna palautetta VIERASKIRJASSA tai YHTEYDENOTTOLOMAKKEELLA

Opettajana kuvataidekoulussa.

Minusta ei pitänyt tulla taideopettajaa. Olin valmistunut kuvataiteilijaksi, pitänyt muutaman oman näyttelyn ja melkein heti pääsin taiteilijavaihtoon Ranskaan puoleksi vuodeksi. Ranskassa oloni venyi puoleentoista vuoteen, mutta lopulta tuli kuitenkin aika palata kotiin. Oli keksittävä jotain, millä maksaisi laskut.

Työskentelin aluksi jonkin aikaa valokuvausliikkeessä, jossa suurimpana kiinnostuksenani oli kehystämisen oppiminen. Ainutlaatuisen työvoimatoimiston tädin myötävaikutuksella ja neuvosta aloin saada sijaisuuksia myös lasten ja nuorten kuvataidekoulusta. On hämmästyttävää, kuinka paljon yhden ihmisen kohtaaminen saattaa vaikuttaa oman elämän kulkuun. En ollut ajatellut lainkaan opettamista ennen sitä.

Vähitellen kuvataidekoulussa minulle järjestyi omiakin ryhmiä ja sain lisää vastuuta. Parhaimmillani opetin kahdeksaa ryhmää neljänä päivänä viikossa ja ehdin toimia rehtorina muutaman vuoden ennenkuin ennen yhdistysvetoinen kuvataidekoulu vakinaistettiin osaksi Pirkkalan taidekoulua. Vaikka en vieläkään varsinaisesti ajatellut kuvisopettajan työtä elämänuranani, opiskelin opettajaksi työni ohessa.

Kuvataidekoulun lisäksi olen tehnyt myös muita opetustöitä ja opettanut lapsia, nuoria ja aikuisia. Olen huomannut, että nuorten opetus sopii minulle parhaiten ja on palkitsevinta. Nuorten kanssa voi puhua kuin ihminen ihmiselle. Nuoret ovat kiinnostuneita asioista ja kannustavat itseäkin oppimaan lisää ja ottamaan asioista selvää. Nuorten kanssa työskenteleminen on hauskaa!

Erityisesti opettajakorkeakoulun alkuvaiheissa haikailin vielä myyntityöhön tai mihin tahansa sellaiseen, mikä päättyisi työpäivän lopuksi ja missä ei tarvitsisi viedä töitä kotiin niin kuin opetustyössä aina joutuu. Nyt kun olen saanut keikkatöitä myös myyntipuolelta, käsitän tarkalleen, kuinka paljon paremmin viihdyn kuviksessa.

Kuvataidekoulussa opettamisessa on ainutlaatuinen piirre verrattuna moniin muihin opetustöihin. Jatkuvuus. Samat oppilaat saattavat käydä koulua yli kymmenen vuotta. Oppilaiden luonteet oppii tuntemaan ja heistä tulee ystäviä. Surullisinta on keväällä, jolloin vanhimmat oppilaista ”lentävät pesästä”. Jotkut heistä olen saattanut tuntea jo pienokaisina ja yhtäkkiä he ovat nuorukaisia ja nuoria naisia.

Olen itse käynyt lasten ja nuorten kuvataidekoulua kuusivuotiaasta seitsemäntoistavuotiaaksi. Monet opettajista ovat jääneet mieleeni pysyvästi. Kirjaston poistomyynnistä löysin erään opettajani kirjoittaman kirjan lasten ja nuorten taideopetuksesta ja se oli kuin olisi löytänyt pienen helmen. Opettajat olivat tuolloin taiteilijoita ja suuria persoonallisuuksia, ja vaikka en sitä ole ajatellutkaan, ehkä kipinä kuvataidekoulun opettajaksi on lähtöisin sieltä.

Opettajaopintoja olen mielestäni opiskellut tarpeekseni ja kunnianhimoni kohdistuu nyt enemmän taiteeseen itseensä. Opiskelen parhaillani taiteen maisteriksi eivätkä jatko-opinnotkaan tunnu minusta mahdottomalta ajatukselta. Kuvataidekoulua hauskempaa ja elämäntilanteeseeni tällä hetkellä sopivampaa työpaikkaa en osaa ajatella. Voin nukkua pitkään jos haluan, ehdin opiskella ohessa tai tehdä omaa taiteellista työtäni. Sen lisäksi saan työssäni viettää aikaani mukavien ihmisten kanssa tehden asioita, jotka minua kiinnostavat.

Saara Sillanpää
Kuvataiteilija

Anna palautetta VIERASKIRJASSA tai YHTEYDENOTTOLOMAKKEELLA

Lasimaalaukset, ovatko ne taidetta?

Lasimaalausten alku ulottuu roomalaisajalle (0 – 400 jKr.), jolloin alettiin valmistaa puhaltamalla ns. sylinterilasia. Sylinterit pienittiin ruuduiksi ja kiinnitettiin lyijyraameihin. Tämä johti suurempien ikkunapintojen kokonaisuuksiin ja siten kulttuurihistoriallisesti merkittävään keksintöön, lasimaalauksen syntyyn.

Suomessa lasimaalaustaiteen alkuvuosien historia tunnetaan huonosti. Keskiajalla ( n. 1200-1560) ja uuden ajan alkupuolella (1560-1700) rakennettiin vain vähän monumentaalirakennuksia. Kirkkorakennukset olivat puuta ja lasit helposti särkyviä. Arkeologisten löytöjen perusteella tiedetään, että Jomalan kirkossa Ahvenanmaalla on ollut lasimaalauksia 1200-luvulla. 1300-luvulta Raision puukirkosta peräisin olevat lasimaalukset ovat nykyisin Suomen Kansallismuseossa. Nauvon ja Sauvon kirkkojen 1400-luvulta olevat kuori-ikkunoiden lasimaalaukset ovat ainoat säilyneet alkuperäiset keskiaikaiset lasimaalaukset alkuperäisessä paikassaan. Uskonpuhdistus alkoi 1520-luvulla, ja se poisti kirkoista koristeet. Kun lasimaalauksia alkoi 1600- 1700-luvuilla esiintyä, ne olivat aateliston lahjoittamia vaakunoita koristeineen.

1800-luvulla uusgotiikka aloitti lasimaalausten kukoistuskauden Keski-Euroopassa ja Suomessa. Goottilaistyylisiin kartanoihin ja kirkkoihin alettiin tehdä lasimaalauksia suippokaarisiin ikkuna-aukkoihin. Tältä ajalta huomattavimmat lasimaalaukset ovat Turun Tuomiokirkossa. 1800-luvun lopulla myös Akseli Gallen-Kallela valmisti lasimaalauksia, jotka hän teki Ruoveden Kalelassa. Yleensä taiteilijat eivät itse valmistaneet lasimaalauksiaan, vaan ne valmistettiin verstaissa Saksassa, Ruotsissa ja 1898 lähtien Suomessa Salomo Wuorion maalausliikkeessä Helsingissä.
Art Nouveau ja jugend (1800-luvun loppu ja 1900-luvun alkuvuosikymmenet) toivat lasimaalaukset ei vain osaksi rakennuksia, vaan myös osaksi sisustamisen kokonaisvaltaista suunnittelua. Louis Comfort Tiffanyn kehittämä kuparifoliotekniikka mahdollisti monimuotoisempien ja pienten lasinpalojen yhdistämisen toisiinsa, lyijyhän oli ja on jäykkä materiaali.

Lasimaalaustaiteen opetus alkoi Suomessa vasta 1979, kun amerikkalainen lasitaiteilija Mary Jane Gregory saapui Suomeen ja aloitti opetuksen Limingan taidekoulussa. Aluksi opetus oli opintoviikkoja ja varsinainen lasilinja toimi siellä v. 1985 – 1989. Lasiopintoihin kuuluivat muiden taideaineiden ohella lyijykisko-, kuparifolio-, sulatus- ja lasimaalustekniikka sekä lasiveistokset. Tällä hetkellä lasitekniikoita opetetaan Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen Kihniön opetuspisteessä, Hämeen ammattikorkeakoulussa Hämeenlinnassa ja jonkin verran Aalto-yliopiston Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä.
Mary Jane Gregory toi tullessaan ns. studiolasitekniikan Suomeen. Tämä tarkoittaa sitä, että lasitaiteilija suunnittelee ja valmistaa lasimaalauksen alusta loppuun itse. Työssään hänellä on taito käyttää hyväkseen erilaisia lasitekniikoita ja hän myös tietää, miten tehdään kestävä lasimaalaus. Lasimateriaalin ja valmistusmenetelmien tunteminen on tärkeää, jotta pystyy luomaan ja toteuttamaan omaa taidettaan.

Lasimaalauksia ei ole pidetty taiteena. Esimerkiksi apurahoja haettaessa lasi on taidekäsityö-nimikkeen alla, eikä lasimaalaustaiteelle ole paljon apurahoja myönnettykään. Vuonna 2003 perustettu Suomen lasitaiteilijat ry on valtakunnallinen lasitaiteilijoiden yhdistys, joka tekee työtä, jotta lasimaalaustaide miellettäisiin yhdeksi taiteen alaksi, ja että lasitaiteen eri alueet tulisivat tunnetuiksi ihmisten keskuudessa. Tietysti yhdistys toimii myös ammattijärjestönä. Lasin tekemisen yksi osa-alue on kansalaisopistoissa tapahtuva lasinkäsittelymenetelmien opetus, jota osa lasitaiteilijoista myös antaa. Lasiharrastus on tuonut iloa monien ihmisten elämään, kun voi toteuttaa omia tai jonkun muun suunnittelemia ideoita. Näiden töiden tekeminen ei kuitenkaan vähennä ammattitaiteilijoiden teosten arvoa. Ne ovat samalla lailla kaksi eri asiaa, kuin on kansalaisopistojen akvarelli-, öljymaalaus-, grafiikka- tai keramikkaoppilaiden töiden ja heitä opettavien ammattitaiteilijoiden töiden ero

Itse olen Mary Jane Gregoryn oppilas ja työskennellyt lasin parissa jo 24 vuotta. Lasissa viehättää sen monipuolisuus ja mahdollisuudet. Se ei ole helppo materiaali, joten on aina kiehtovaa ja haasteellista saada aikaan ajatuksissa ollut lopputulos. Lasimaalausta tehdessä idea ja siitä valmistettu maalaus paperilla ovat vasta lähtökohdat, sen jälkeen tulee tekninen toteutus. On kiinnostavaa käyttää perinteisen lyijytysmenetelmän ohella myös muita menetelmiä ja materiaaleja. Usein aiheeni ovatkin sellaisia, että työn toteuttamiseksi on ensin keksittävä toteuttamistapa. Lasin parissa työskentelyn vaativuus tekee siitä mielenkiintoista ja mielekästä. Lisäksi on ollut antoisaa toimia opettajana ja nähdä, kuinka paljon omin käsin tekeminen antaa ihmisille. Mielestäni lasimaalaus voi ehdottomasti olla taidetta, kun riittää luovuutta, omaperäisyyttä ja taitoa toteuttaa ajatuksensa. Itseasiassa ne ovat enemmänkin kuin taidetta silloin, kun taiteilija luo työnsä eli tekee ensin maalauksen paperille tai kankaalle, osaa sen vielä toteuttaa ja saa sen kestämään niin haastavasta materiaalista kuin lasi. Toivottavasti sen arvo huomataan vähitellen myös taiteesta kiinnostuneiden, arvostelijoiden ja myös rahoittajien keskuudessa.

-Soili Halonen-Mikkonen-

Soili Halonen-Mikkonen, YTM, lasitaiteilija, Tampere Soilin kotisivut

Anna palautetta VIERASKIRJASSA tai YHTEYDENOTTOLOMAKKEELLA

Top 3 Ways Social Media Will Help Your Art Career

Social media is not just for big business. In fact, social media is the perfect marketing tool for small businesses especially artists. Thousands of artists are competing for the same successes that you are. ‘Artists’ dominate a large niche on Twitter and Facebook.

Many artists are learning the benefits of social media. Now you can use social media to market yourself and stand out from the crowd.

My favorite social media sites for artists are Twitter, Facebook and Youtube.

Below are the top 3 ways social media will help your art career.

My favorite social media sites for artists are Twitter, Facebook and Youtube.

Brand Recognition:

Social media is the quickest way to build brand recognition for you and your art career.
Having a strong brand identity sets you apart from the others.
A strong brand creates trust with your clients.
You might want to Learn how to build your brand on Twitter.
YouTube is a great way to create brand identity.

Networking:

An art career is a solitary occupation. But, with social media, you are not alone!
Social media will instantly connect you with other artists.
Connect with galleries and potential customers.
Ask a question and quickly get feedback within your own art genre.
Connect with other art bloggers.
Get instant feedback on your latest painting or blog post.
Gain inspiration and learn from others.
Keeps your finger on the pulse.

Free Marketing:

Most social media sites including Twitter, Facebook and Youtube are free.
Use social media to drive traffic to your website or blog.
Use video marketing to target your niche, for product reviews, demonstrations and interviews.
Upload images, video, links to your galleries and press releases via social media.
Most consumers feel a stronger connection with a company or product when they can interact via social media.
Social media is the place to build relationships and relationships lead to sales.
Consumers are eager to deepen their brand relationships through social media.
Social media reaches beyond our boarders.
Learn and follow the trends of your country and the rest of the world!

I have personally proven the benefits of social media within my own art career and over the last 1 ½ years, I have even become one of the most influential artists on Twitter! I have made great connections, including Galleria Amalia from Finland.

Remember art is not just about creating; art is also about sharing. That is, sharing your art with a larger audience – and social media is all about the sharing.

-Lori McNee-

Lori McNee is a professional, internationally recognized working artist and blogger at her blog, finearttips.com. You can view her paintings at lorimcnee.com and follow her on Twitter @lorimcneeartist and on Facebook.

Anna palautetta VIERASKIRJASSA tai YHTEYDENOTTOLOMAKKEELLA

Taide - ei mitään
joutavaa hommaa.

Nykytaiteen tilaa ja sen sisältöjä kuulee jatkuvasti kritisoitavan, mutta on tuskin siitä huolimatta kovin järkevää leimata kokonaista ammattikuntaa täysin turhaksikaan. Taiteen kenttää voi lähestyä myös rakentavasti kritisoiden, vaikka nykytaide tuntuukin välillä hukkuvan omaan sekavuuteensa ja moniarvoisuuteensa. Taiteen tekeminen on ammatti siinä missä mikä tahansa muukin työ. Taidetyötä tehdään usein ilman kunnollista rahallista korvausta ja ns. ylitöitä pelkäämättä. Harva kuvataiteilija kuitenkaan elää taiteellaan. Silti jokainen meistä tarvitsee taidetta. Mihin? Koetan sitä tässä alla hieman selventää.

Saksalaisen filosofin Walter Benjaminin mukaan tekninen kehitys on riistänyt taideteoksilta niiden ainutkertaisen auran, eli teoksen oman sädekehän, tuomalla ne osaksi arkipäivää teknisen uusinnettavuutensa eli reproduktion kautta. Juuri tämä arkipäiväisyys tässä toisaalta mättääkin. Taiteesta on tullut samanlaista visuaalista kulutustavaraa kuin TV-sarjoista ja viihteestä: sitä on kaikkialla ja siinä virrassa vietämme useita tunteja päivässä, mutta emme enää kiinnitä siihen erityistä huomiota. Pelottavaa, eikö? Vaikka taideteoksen juhlavuuden ja arvokkuuden aura rappeutuukin yhä voimakkaammin niiden ympäriltä, tulisi katsojan pyrkiä silti löytämään sekä taiteilijan tekemään, jotain ainutkertaista taiteessaan eikä tyytyä pelkkien kuluneiden populaarikulttuurin kliseiden toistamiseen.

Kun taiteilijalta kysytään hänen teostensa syntyhistoriasta tai niiden alkulähteistä saa vastaukseksi aika usein jotain tällaista: tuolta tulivat ja tuonne menivät. Se mitä jäljelle jäi, näkyy itse teoksessa. Ihan kiva! Kuinka tällaista lausumaa tulisi sitten mahdollisesti tulkita? Kenties siten, että taiteilija, oli sitten miltä alalta hyvänsä tekee teoksiaan ensisijaisesti itselleen, siis sellaisia teoksia, joista hän itse pitää ja sellaisilla välineillä, jotka häntä itseään kiinnostavat – tekijän oma maailma. Näillä keinoin on hyvän taiteen mahdollista syntyä.

Teosta tehdessään taiteilijan olisi unohdettava ympäriltään kaikki muu ja keskityttävä vain itse tekemiseen ja teoksen luomisen prosessin aiheuttamiin tunnelmiin ja sävyihin. Luovalle tilalle on ominaista unohtaa egonsa, mielipiteensä ja elämänkäsitykset. Niiden aika tulee yleensä jälkikäteen ja itsestään, koska teoksen tarkastelija, myös itse tekijä tutkailee työtänsä erilaisesta kehyksestä lähtien, sen jälkeen kun työ on viimein valmistunut.

Maailman erilaisten ilmiöiden epäileminen ja kyseenalaistaminen sekä oman äänensä kuuluviin tuominen saattaa olla pelottava kokemus, jopa taidemaailmassa, mikäli ääni ei laula samaa säveltä kuin muut. Oma individualistinen ääni, nerous ja "väärintekeminen" ovat ainoat - avantgarde, punk ja anarkismi myös taiteen kentillä. Myös taiteessa on kyse vapauden filosofiasta ja sellaisena se tulisikin ottaa. Itsensä rehellinen, jopa vilpitön tutkiskeleminen myös taiteessa, on sitä aitoa anarkiaa, oman ja muiden mielen näkemistä ja niiden kautta myös yhteiskuntajärjestelmämme keinotekoisten raja-aitojen ja erottelujen näkemistä.

Aikakautemme taideyleisö ei kuuleman mukaan odota taiteelta elämää suurempaa visioita, mikäli tutkijoita on uskominen, vaan enemmänkin kanssakäymistä, kanssaelämistä. Ehkä niin. Taiteilija merkitsee oman elämänsä ajan. Taiteilija on nykyisin yksi meistä, ei enää nero, koska me emme heitä voi sietää ja koska kansakunnilla on ranskalaista runoilijaa Charles Baudelairea siteeraten neroja vain vastoin tahtoaan, mutta taiteilija ei ole myöskään kuka tahansa. Hän voi Oscar Wilden sanoin ilmaista mitä tahansa.

Taiteen valtakunta on vapauden valtakunta. Kun tekijä itse pitää ”luoduistaan”, ja uskoo niihin, on mahdollista, että teokset alkaisivat elämään omaa elämänkaartaan maailmalla ja taidemaailman kehyksissä, jotka taas ovat hyvinkin kaukana minkäänlaisista vapauden valtakunnista. Se mitä teoksiin jälkikäsittelyssä lisätään, ei enää ole millään muotoa tekijänsä kontrollissa, ja kenties hyvä niin. Teos on kuin lapsi, joka on valmistuttuaan saatettu maailmaan, jossa se kaikin mokomin saakin elää täysin omaa elämäänsä. Tämä ajattelutapa mahdollistaa taiteentekijälle sen, että hän pääsee työssään jälleen eteenpäin, sen sijaan että jäisi ikuisesti kiinni aiemmin luotuihin teoksiinsa.

-Ismo Jokiaho-

Kirjoittaja on Tamperelainen kuvataiteilija, joka elää ja työskentelee

Vieraile myös Ismon kotisivuilla sekä blogissa.

Anna palautetta VIERASKIRJASSA tai YHTEYDENOTTOLOMAKKEELLA

Tervetuloa!

Tämä on Online Galleria Amalian uunituore Palsta. Tarkoituksemme olisi houkutella mielenkiintoisia ihmisiä kirjoittamaan heille tärkeistä ja ajankohtaisista asioista. Polttavaa tunteenpaloa tai jäätäviä realiteettejä. Tunnelmia läheltä ja kaukaa. Aiheet ovat vapaat, ne voivat olla sanoja taiteesta tai puhtaasti sanataidetta. Palstalle saa mielellään tarjota kolumnia, pakinaa tai runoa kuvien kera.
Yhteystietomme löydät TÄÄLTÄ

Amalia Pitkä, kuuma ja suorastaan polttavan punainen intiaanikesä alkaa vähitellen taipua syksyisille sävyille. Hehkuvaa pronssia kostean viileässä pimenevässä illassa. Taivaalla tähtiä ja järvellä yksinäisen Kuikan huutoa. Syksyllä on oma surumielinen vetovoimansa.

-Amalia-

Anna palautetta VIERASKIRJASSA tai YHTEYDENOTTOLOMAKKEELLA

SIVUN ALKUUN

OTA YHTEYTTÄ GALLERIA AMALIAAN